Maalipinnan koneellinen kiillotus eli myllytys

Sisällys:

1. Taustatietoa
2. Kiillotuskoneet
3. Kiillotusaineet
4. Kiillotuslaikat
5. Tallat
6. Välineiden valinta
7. Esivalmistelut ja työolosuhteet
8. Kiillotustyö
9. Mikä voi mennä pieleen?
10. Tiivistelmä - miten se nyt menikään?

1. Taustatietoa

Mihin kiillottamista tarvitaan?
Maalipintaan tulleita käytönjälkiä, esim. lumiharja- ja pesunaarmuja saadaan osittain peitettyä sopivilla tuotteilla joksikin aikaa, mutta jos tavoitellaan pysyvämpää ja parempaa lopputulosta, on maalipinnan koneellinen kiillottaminen ainoa vaihtoehto. Tämän toteuttamiseen tarvitaan kiillotuskone, sopivia kiillotuslaikkoja sekä kiillotusaineita.

Eikö maalipintaa kiillotetakaan vahalla?
Useimmat vahat peittävät jossain määrin maalipinnan virheitä ja koska ylimääräisen vahan poispyyhintävaihetta kutsutaan yleisesti kiillottamiseksi, on syntynyt harhakäsitys siitä, että silloin kiillotettaisiin itse maalipintaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kiillottamiseen vaadittava hiovuus puuttuu. Kliinerit, ns. markettivahat ja all in one -tuotteet sisältävät kyllä usein myös aavistuksen hiovaa vaikutusta, mutta niin vähän, ettei voida puhua vielä kiillottamisesta.

Mitä maalipinnan kiillottamisessa tapahtuu?
Maalipinnasta poistetaan sopivan laikan ja kiillotusaineen avulla muutaman tuhannesosamillimetrin (= mikrometrin) paksuinen kerros. Pinnan kovuudesta, naarmujen syvyydestä, tekijän kokemuksesta ym. asioista riippuen kiillotusvaiheita eri aine/laikka -kombinaatioilla tarvitaan yleensä yhdestä kolmeen.

Eikö maalipinta kulu puhki, kun sitä hiotaan kiillotusaineilla?
Oikein toimittaessa puhki kulumisesta ei ole pelkoa. Nykyaikaisen auton pohjamaali + väri + kirkaslakka on paksuudeltaan tyypillisesti n. 120-180 tuhannesosamillimetriä eli 0,120-0,180 mm. Tästä kirkaslakan paksuus on noin puolet, 0,060-0,090 mm.

Keskimääräisessä tapauksessa kiillotuksessa poistetaan n. 0,002 mm, jolloin jo varsin syviltäkin vaikuttavat naarmut poistuvat tai häipyvät pyöristyessään paljon vähemmän häiritseviksi. Kun kerran kiillotettua pintaa kohdellaan jatkossa oikein pesu- ja hoitomenetelmin, kevyt pinnan loiston palauttava kiillotus voidaan tehdä huoletta vaikka vuosittain.

Millaiset naarmut koneellisella kiillotuksella voidaan poistaa?
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos sormenkynsi tökkää naarmuun, sitä ei ole enää mahdollista tai järkevää yrittää kokonaan poistaa. Näissäkin tapauksissa naarmusta saadaan huomattavasti vähemmän häiritsevä, kun se pyöristyy kiillotuksen aikana. Pohjamaaliin saakka meneviä naarmuja ei luonnollisesti pysty poistamaan pelkällä kiillotuksella. Tällöin tarvitaan paikkamaalaus ja lakkaus (lähes kaikissa nykyautoissa on erillinen väri + lakka), vesihionta ja sen jälkeen kiillon palautus myllyttämällä.

2. Kiillotuskoneet

Mitä eroa on eri kiillotuskonetyypeillä ja mitkä ovat niiden vahvuudet ja heikkoudet?

Rotary-kiillotuskone (tekee vain pyörivää liikettä)

plussat

• tehokkain
• nopein
• tärinättömin
• saatavilla laaja kokovalikoima talloja ja laikkoja (toimii parhaiten myös ahtaissa paikoissa)

miinukset

• väärinkäytettäessä mahdollisuus puhki kiillottamiseen varsinkin kulmissa
• kone voi jossain tapauksissa vedellä voimakkaastikin
• hologrammiton viimeistely vaatii harjoittelua (lakan kovuudesta riippuen; pehmeät lakat haasteellisimpia)

Pakotettu epäkesko (tekee toisiinsa mekaanisesti kytkettyä pyörimis- ja epäkeskoliikettä)

plussat

• tehokkuudeltaan hyvä kompromissi rotaryn ja vapaan epäkeskon väliltä
• aloittelijankin on helppo päästä hologrammittomaan lopputulokseen
• laikkojen kesto yleensä parempi kuin isoheittoisissa vapaissa epäkeskokoneissa

miinukset

• tärinä
• rotarya painavampi ja kömpelömpi
• rotarya rajatumpi talla/laikkavalikoima

Vapaa epäkesko n. 10 mm epäkeskoliikkeellä (tekee epäkeskoliikettä, joka vastapainon avulla aiheuttaa myös pyörivän liikkeen)

plussat

• aloittelijallekin turvallinen
• erinomainen viimeistelyvaiheen kone
• aloittelijankin on helppo päästä hologrammittomaan lopputulokseen

miinukset

• tärinä (voimakkuus riippuu koneesta ja tallan/laikan/vastapainon keskinäisestä sopivuudesta)
• varsinkin kovien lakkapintojen työstäminen vie paljon aikaa
• rotarya rajatumpi talla/laikkavalikoima (pieniä tallojakin löytyy, mutta ne aiheuttavat tärinän voimistumisen)

Vapaa epäkesko suurella epäkeskoliikkeellä (15-21 mm)

plussat

• aloittelijallekin turvallinen
• aloittelijankin on helppo päästä hologrammittomaan lopputulokseen
• riittävän tehokas useimmissa tapauksissa
• toimii hyvin suurilla pinnoilla

miinukset

• tärinä (voimakkuus riippuu koneesta ja tallan/laikan/vastapainon keskinäisestä sopivuudesta)
• suuri epäkeskoliike tekee tarkan työskentelyn vaikeammaksi ahtaammissa paikoissa
• laikkojen kestoikä jää helposti lyhyemmäksi suuren epäkeskoliikkeen takia
• talla/laikkavalikoima rajoittuu 150-165 mm (5,5-6,5") kokoluokkaan

Mikä kone millekin pinnalle sopii?
Karkeana jakona voidaan sanoa, että pehmeille lakkapinnoille aloittelijan kannattaa valita epäkeskokone, kun taas koville lakkapinnoille valitaan rotary-tyyppinen kone. Myös auton väri kannattaa huomioida, koska vaaleissa väreissä hologrammit eivät erotu niin helposti, vaikka niitä pintaan jäisikin. Kahden erityyppisen koneen käyttömahdollisuus antaa parhaat edellytykset helppoon työskentelyyn kaikissa vaiheissa. Tällöin alkuvaiheen työstössä käytetään rotarya ja viimeistelyyn epäkeskoa.

Mitä konetta ei kannata hankkia?
Kaikilla myynnissä olevilla koneilla saa laikan liikkeelle, joten hankinta ei siinä mielessä voi mennä vikaan. Väärällä valinnalla voi kuitenkin hankaloittaa paljon ensikosketusta koneelliseen kiillotukseen.

Kokemuksemme mukaan yleisin tekijä, joka hankaloittaa haluttuun lopputulokseen pääsemistä, on rotarytyyppinen kone, jossa ei ole elektronista kuormituksen kompensointia. Nämä n. 30-70 euron hintaluokan koneet ovat aloittelijalle yleinen hankinta. Näissä ongelma on hallitsematon pyörimisnopeus, kun kuormitus vaihtelee: pienellä nopeusasetuksella kone pyörii kuormittamattomana jo liiankin nopeasti viimeistelyvaihetta ajatellen, mutta saattaa pysähtyä voiman puutteesta kokonaan, kun laikka painetaan pinnalle. Nämä koneet pystyy usein tunnistamaan ilmoitetusta nopeusalueesta, joka alkaa nollasta, esim. 0-3000 r/min.

Rotarykoneen hankinnassa kannattaa siksi kiinnittää huomiota minimikierroksiin, jos koneella on tarkoitus tehdä myös viimeistelyvaihe. Alle 1000 r/min on minimivaatimus, josta ei pidä tinkiä. Esimerkkinä valikoimastamme edullisemman hintaluokan Shine Mate –rotaryn minimikierrokset ovat 750 r/min ja Flexin ammattitason koneen 380 r/min.

Toinen konetyyppi, jota kiillotuskäyttöön ei kannata hankkia, on isolla n. 250 mm laikalla varustettu, kaksin käsin päältäpäin pideltävä kone. Pienitehoinen moottori ja todella iso laikkakoko tällaisessa epäkeskokoneessa on toimimaton yhdistelmä. Isojen pintojen vahanlevityskäyttöön tällainenkin voi olla varauksin sopiva, jos tärinä ei haittaa. Hintaluokka em. koneissa on n. 20 euroa.

3. Kiillotusaineet ("kiillotustahnat")

Kiillotusaineita löytyy monenlaiseen käyttötarpeeseen hyvinkin tarkkoina täsmätuotteina erilaisilla leikkaavuuksilla ja laajemman käyttöalueen kattavina yleisaineina. Myös one step -kiillotukseen sopivat aineet voidaan mieltää omaksi alaryhmäkseen. Yhtenä vaiheena tehtävä kiillotus on helposti kompromissi joko riittävän leikkaavuuden tai viimeistelyn suhteen, joten usein on järkevää tehdä kiillotus vähintään kahtena vaiheena. Toisaalta hyväkuntoisille tai esim. erittäin pehmeille lakoille saattaa jopa viimeistelypään kiillotusaine tuottaa riittävän naarmunpoiston, jolloin saatetaan päästä jo yhdellä vaiheella erinomaiseen lopputulokseen.

Kiillotusaineet ovat pääosin hajoavilla partikkeleilla toteutettuja (DAT = diminishing abrasive technology), jolloin työstö on käytännössä kolmivaiheinen: aineen levitys ja lämmittely, varsinainen työstö ja lopuksi taas hiljaisemmalla nopeudella viimeistely. Puhutaan ns. zenith-metodista.

4. Kiillotuslaikat ("kiillotustyynyt", "kiillotussienet")

Tarjolla on eri materiaaleista valmistettuja kiillotuslaikkoja:

• vaahtomuovilaikat
• villalaikat (puhutaan myös karvalaikoista)
• mikrokuitulaikat

Vaahtomuovilaikat ovat yleisimpiä ja aloittelijan käsissä yleensä ongelmattomimpia. Niitä löytyy usealla eri leikkaavuudella ja pintakuvioinnilla (sileät eli ns. flat padit, kuusikulma- eli hex-profiloidut, vohveli- ja spider-profiloidut jne.). Hyvin monissa kiillotustöissä pärjätään pelkillä vaahtomuovilaikoilla.

Jos tarvitaan enemmän leikkaavuutta, voidaan alkuvaiheen työstössä käyttää villalaikkaa.

Mikrokuitulaikat toimivat mukavimmin epäkeskokoneen kanssa, jolloin niiden taipumus vetelyyn ei nouse esille. Mikrokuitulaikoilla saadaan epäkeskokoneillakin aikaan hyvä leikkaavuus.

Laikkakokona yleisin on 5,5” (140 mm), joka on vielä helppo käsitellä ja riittävän iso suurehkoillekin pinnoille. Tarpeen mukaan laikkakokovalikoimaansa voi lisätä pienemmillä (100, 80, 56 ja 40 mm) laikoilla ahtaampiin kohteisiin ja isommilla (6,5”/170 mm) laikoilla suurien pintojen työstöä nopeuttamaan. Kullekin laikkakoolle tulee valita sopivankokoinen talla.

5. Tallat ("aluslevyt", "tarra-alustat", "tukilaikat")

Talla kiinnitetään kiillotuskoneeseen ja tallaan puolestaan kiinnitetään laikka. Suosituimpia talloja rotarykoneille ovat pehmeät "ultra soft" –tallat, koska niillä on merkittävästi helpompi hallita konetta kuin kovemmilla talloilla. Sopivan jämäkät ultra soft –tallat mahdollistavat kuitenkin vielä tarvittaessa myös kanttaamisen. Kanttaaminen tarkoittaa paineen antamista laikan reunalle esim. yksittäistä naarmua työstettäessä.

Epäkeskokoneilla tallan pehmeydestä ei ole vastaavaa hyötyä kuin rotarykoneilla. Epäkeskokoneet ovat helppoja hallittavia kovillakin talloilla. Pehmeän ja korkean tallan kestävyys saattaa epäkeskokoneessa muodostua rajalliseksi.

Kun tallaa ollaan hankkimassa erikseen, tulee huomioida, että se sopii koneeseen. Rotarykoneen talloissa on M14-naaraskierre ja pieniheittoisten epäkeskokoneiden talloissa 5/16"-uroskierre. Isoheittoisten epäkeskokoneiden tallat kiinnitetään irtoruuvilla, joka voi olla koneesta riippuen joko 5/16" tai 8 mm kierteellä. Pakotetut epäkeskokoneet vaativat oman merkkikohtaisen erikoistallansa, koska talla sisältää myös epäkeskoliikkeen voimansiirtomekaniikan.

Talloissa on velcrotarrapinta, johon laikat kiinnittyvät. Eri valmistajien tarrapinnat ovat hyvin yhteensopivia.

6. Välineiden valinta

Miten kone, laikat ja aineet valitaan?
Kiillotuskohteet ovat aina yksilöitä. Esimerkiksi auton ikä ei kerro ollenkaan, miten naarmuinen pinta on, minkä tyyppisiä naarmut ovat ja kuinka monenlaisilla tuotteilla autoa on ehditty paikkamaalata. Auton merkin, vuosimallin ja paikkamaalaushistorian tunteminen antaa kuitenkin jonkinasteisen mahdollisuuden arvioida pinnan kovuutta ja sitä kautta optimoida käytettäviä aineita ja laikkoja. Autamme oikeanlaisten kiillotustuotteiden valinnassa seuraavin lähtötiedoin:

• auton merkki, malli ja vuosimalli
• auton väri
• tiedossa olevat paikkamaalaukset tai ylimaalaukset
• maalipinnan kunto suunnilleen (hologrammeja / lievää pesunaarmua / voimakasta pesu- ja lumiharjanaarmua / syviä naarmuja)
• minkälaista lopputulosta tavoitellaan
• aikaisempi kokemus kiillotuksesta ja mahdolliset jo käytettävissä olevat tarvikkeet

Kaksi eri ainetta ja kolme eri laikkaa antavat jo varsin hyvät mahdollisuudet etsiä työkohteelle sopivimmat yhdistelmät käytännössä kokeilemalla.

Minkälainen tuotepaketti tarvitaan, jotta lopputulos on täydellinen?
Vaikka autonhoito välillä vaikuttaakin välineurheilulta, pelkät varusteet eivät kalleimmillaankaan takaa onnistumista myllytyksessä. Kyseessä on taitolaji, kokemusperäistä tietoa soveltava käden ja silmän yhteispeli. Myllytystä on turha pelätä, eikä sitä ole asiasta kiinnostuneen ollenkaan mahdotonta oppia, mutta ei myöskään kannata suhtautua niin, että nyt kun hankitaan kalliit varusteet, niin ensimmäisestä työnäytteestä tulee varmasti se täydellisin koskaan ja mitään ongelmia työn edetessä ei voi tulla vastaan. Harjoittelemalla pääsee tässäkin parhaaseen tulokseen.

Jos lähdetään liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä, itse kiillotustyön aikana tarvitaan ainakin seuraavia:

• kiillotuskone
• talla
• kiillotuslaikkoja
• kiillotusaineita
• maskausteippiä
• mikrokuituliinoja
• laikanpuhdistusharja
• viimeistelypuhdistusainetta

7. Esivalmistelut ja työolosuhteet

Mitä on huomioitava ennen koneellista kiillotusta?
Pinnan puhtauden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kaikki lika, mikä pinnalla on kiillotusta aloitettaessa, hankaantuu laikan ja pinnan välissä, tukkii laikkaa ja pahimmillaan vaurioittaa pintaa. Siksi pinnan puhdistamisessa on useita vaiheita, jotka ovat pitkälti samat kuin ennen oikeaoppista vahaamista. Näihin puhdistustoimiin voi tutustua perusteellisen puhdistuksen ohjeessamme.

Missä kiillotuksen voi tehdä?
Lämmin, hyvin valaistu sisätila on optimaalinen tilanne. Harrastajat tekevät kiillotuksia myös ulkona, mutta Suomen olosuhteet suosivat harvoin tätä. Sateeton, suhteellisen tuuleton, 10-25 asteinen sää ja mahdollisuus varjossa työskentelyyn ovat hyvä lähtökohta. Työn venyessä illan puolelle kannattaa huomioida kosteuden mahdollinen tiivistyminen pinnalle.

Millainen valaistus tarvitaan?
Hyvän yleisvalaistuksen lisäksi on hyvä olla kohdevalaisin, jollaiseksi sopii halogeeni- tai led-valaisin. Pääsääntöisesti halogeeni paljastaa pintavirheistä parhaiten pesunaarmut, kun taas led-valo tuo esille hologrammit. Led-valoissa on kuitenkin paljon eroja, joten yleispätevää sääntöä tästä ei voi muodostaa. Jos kohdevalona on halogeeni, eikä auringonvaloa ole tarjolla hologrammien tarkastamiseen, led-taskulamppu on hyvä olla käytettävissä.

Valaisimen tyyppi, valaistuksen kulma, etäisyys pinnasta ja katselukulma vaikuttavat erittäin paljon siihen, miltä pinta tarkastellessa näyttää. Tähän kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti silloin, jos autoon on tarkoitus laittaa kestopinnoite kiillotuksen valmistuttua, jotta virheet eivät jää pinnoitteen alle. Toki muutenkin laadukasta lopputulosta tavoitellessa pintaa on hyvä tarkastella muutamankin erilaisen valaistuksen avulla.

Miten maalaamattomat pinnat suojataan?
Tähän soveltuu parhaiten laadukas teippi, joka tarttuu hyvin, muttei jätä liimajäämiä pintaan, vaikka olisi pinnalla pitkäänkin. Kaikki auton maalaamattomat muovi- ja kumiosat tulee suojata teippaamalla lakkapintaan rajautuvilta reunoiltaan, koska kiillotuslaikka jättää niihin erittäin helposti pysyvän jäljen, jos laikka lipsahtaa listan puolelle.

8. Kiillotustyö

Millä aineella ja laikalla aloitetaan?
Ennen kuin lähdetään työstämään koko kohdetta, aloitetaan sopivan aine/laikkayhdistelmän etsiminen tutustumalla pintaan eli kokeilemalla pienelle alueelle aineita ja laikkoja miedoimmasta eli vähiten leikkaavasta päästä alkaen. Jos naarmuja ei poistu riittävästi, siirrytään kokeiluissa vähitellen leikkaavampaan suuntaan aine tai laikka kerrallaan, kunnes saavutetaan riittävä leikkaavuus. Koneen käsittelyä on myös hyvä opetella aluksi erittäin miedolla aineella ja laikalla.

Kun sopiva aine/laikkayhdistelmä ensimmäiseen vaiheeseen on löytynyt, kannattaa samalla etsiä toimivat yhdistelmät viimeistelyvaiheisiin samaa pientä koealuetta työstäen. Näin viimeistelyvaiheessa ei tule turhia yllätyksiä.

Miten työssä edetään?
Kun riittävän naarmunpoiston mahdollistava aine/laikkayhdistelmä on löytynyt, käytetään sitä kiillotustyön ensimmäisessä vaiheessa. Tämän jälkeen siirrytään joko suoraan viimeistelyvaiheeseen, jossa poistetaan hologrammit tai jos ensimmäinen vaihe on tehty erittäin leikkaavalla aine/laikkayhdistelmällä, saatetaan tarvita vielä yksi välivaihe ennen varsinaista viimeistelyä. Tällöin puhutaan 2- tai vastaavasti 3-step -kiillotuksesta.

Millainen alue työstetään kerrallaan?
Aloittelijan ei kannata ahnehtia liian suuren alueen työstöä kerrallaan. Helpointa on työskennellä max. 40 x 40 cm alueella, jolloin esim. aineen ennenaikainen kuivuminen pinnalle ei muodostu ongelmaksi.

Kuinka paljon kiillotusainetta annostellaan?
Tämä riippuu laikan koosta, kerrallaan työstettävän alueen koosta, käytettävästä aineesta ja laikasta.

Viitteelliset annosteluohjeet 40-50 cm sivultaan olevan neliömäisen alueen työstöön 5,5" laikalla:

• uudelle tai pesun jälkeen käyttöön otettavalle vaahtomuovilaikalle aluksi 6 herneen kokoista täplää, jatkossa 4
• villalaikalle ja mikrokuitulaikalle enemmän, jotta kuidut kostuvat tasaisesti; aine kannattaa hieraista laikkaan sormin ennen työstön aloittamista

Minkälaista liikettä koneella tehdään?
Aloittelijan on helpointa liikuttaa konetta järjestelmällisesti ristikkäisin, hieman toistensa kanssa limittäin menevin liikkein, vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Taitojen kehittyessä liikeradat ovat täysin vapaavalintaisia; vain lopputulos ratkaisee.

Kone tulee pitää koko ajan liikkeessä. Erityisen tärkeää tämä on rotarykoneilla. Koneen sopiva nopeus pinnalla on tilanteesta riippuen n. 2-6 cm sekunnissa.

Kuinka voimakkaasti laikkaa painetaan vasten pintaa?
Tämä riippuu käytettävän kiillotusaineen ominaisuuksista. Karkeana yleisohjeena aineen levitysvaiheessa ei käytetä painetta, varsinaisessa kiillotusvaiheessa painetta lisätään ja loppuvaiheessa taas kevennetään.

Minkälaista nopeutta käytetään?
Nykyaikaiset kiillotusaineet toimivat rotarykoneella parhaiten hyvin matalilla kierrosnopeuksilla ja työstövaiheessakin liikutaan alueella 900-1400 r/min. Epäkeskokoneilla nopeus ei ole niin kriittinen, mutta kuusiportaisen asteikon nopeuksia 4-5 on hyvä käyttää aluksi.

Varsinkin rotarykoneella nopeutta on hyvä säädellä työn edetessä: aluksi minimi, sitten em. 900-1400 r/min ja lopuksi taas minimi. Epäkeskokoneilla nopeuden säätämisen merkitys ei ole niin suuri, mutta siitä ei ole haittaakaan.

Missä asennossa konetta pidetään?
Epäkeskokoneilla on suositeltavaa ajaa täysin tasalaikalla eli pyritään pitämään koko laikka kontaktissa pintaa vasten, tietysti pinnan muotojen antamien mahdollisuuksien mukaan.

Rotarykonetta on helpoin hallita, kun laikka on aavistuksen vinossa pintaan nähden. Laikan ei tarvitse olla irti pinnasta miltään osin, vaan pieni paineen lisäys toiselle reunalle riittää. Tällöin myös mahdollisesti esiintyvä vetely pysyy paremmin hallinnassa, koska voiman suunta pysyy samana.

Kuinka kauan ainetta työstetään?
Kerta-annostelulla ainetta työstetään muutamia minuutteja ja aine tulee aina ajaa ns. loppuun, jolloin se on täysin pilkkoutunut ja antaa siten parhaan mahdollisen lopputuloksen. Rotarykoneella aine tekee työnsä nopeammin kuin epäkeskokoneella. Yleisohjeena kiillotusainetta on ajettu riittävän pitkään, kun pinnalla näkyy vain hyvin ohut rasvaiselta näyttävä kalvo.

Miten kiillotusaine puhdistetaan pinnalta?
Kun alue on ajettu valmiiksi, kiillotusaineen jäämät pyyhkäistään pois pinnalta mikrokuituliinalla. Pyyhinnässä voi käyttää apuna sopivaa viimeistelypuhdistusainetta, esim. Bilt Hamber Cleanser-fluidia tai Nanolex EX:ää.

Viimeistelypuhdistusaineen käyttö on käytännössä välttämätöntä erityisesti siinä vaiheessa, kun kiillotustyö on loppusuoralla ja ainejäämiä pyyhitään viimeistelykiillotuksen jäljiltä. Näin varmistetaan, että pinnalle mahdollisesti jääneet hologrammit saadaan varmuudella esille, eikä kiillotusaineiden pienikään maskaavuus peitä niitä alleen.

Pehmeälakkaisten pintojen kohdalla pyyhinnässä käytettävien liinojen laatuun ja pehmeyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta pyyhintänaarmua ei synny. Kovalakkaisilla pinnoilla voidaan hyvin käyttää perustason liinoja.

Työn lopuksi on suositeltavaa pestä koko auto bioliuottimella (esim. 20 % vahvuinen Bilt Hamber Surfex-HD), jotta kiillotusaineiden roiskeet ja pöly saadaan pois kaikilta pinnoilta.

Täytyykö laikkaa puhdistaa?
Kyllä, laikkaa tulee puhdistaa säännöllisesti harjaamalla ja tarvittaessa pesemällä, koska kiillotusaineesta tukkeutunut laikka ei toimi enää toivotulla tavalla. On suositeltavaa puhdistaa laikka pikaharjauksella aina ennen kiillotusaineen lisäämistä.

Vaahtomuovilaikan puhdistus sujuu näppärästi sitä varten suunnitellulla harjalla. Chemical Guys -laikkaharjasta saa hyvän otteen, tämä puolestaan on kätevä sujauttaa vaikka taskuun.

Mikrokuitulaikan puhdistus työn aikana onnistuu parhaiten paineilmalla. Villalaikan "harjaamiseen" toimii hyvin ns. spurri.

Kuinka lopputulosta tarkastellaan eri vaiheissa?
Naarmunpoistovaiheessa tarkastellaan syvempien poistettavien naarmujen häipymistä ja jätetään huomiotta mahdolliset hologrammit tai muut työstöjäljet. Viimeistelyvaiheessa pintaa tarkastellaan kriittisemmin nimenomaan hologrammien ja muiden vähäisempien virheiden suhteen.

9. Mikä voi mennä pieleen?

Maali kuumenee ja vetää ryppyyn maalatuilla muovipinnoilla
Rotarylla työstettäessä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta maalattujen muovipintojen työstössä. Muovi ei johda lämpöä pois kuten peltipinnat ja maali menee lämmön vaikutuksesta ryppyyn erittäin helposti. Muovipinnoilla tulee siksi kiinnittää erityisesti huomiota näihin:

• käytä pieniä kierroksia
• älä käytä voimakasta painetta
• pidä kone koko ajan liikkeessä
• tarkkaile pinnan lämpötilaa sormin
• älä päästä ainetta kuivumaan
• varo erityisesti, ettei laikan kuiva reuna ota vahingossa kiinni suojaamattomaan muovipintaan (esim. ovenkahvat voivat yllättää, vaikka varsinaisesti työstetäänkin peltipintaa)

Maali hioutuu puhki pellin ulkokulmasta
Toinen selkeästi varottava asia on peltien ulkokulmat, koska niihin kohdistuu helposti suuri pintapaine ja puhkikiillottamisen vaara kasvaa. Aloittelijan kannattaakin suojata kulmakohdat teipillä. Myös maalaamattomat muovilistat tulee suojata teippaamalla, koska koneen pienikin lipsahdus maalaamattomalle muovipinnalle jättää pysyvät jäljet.

Kone pompottaa ja vetelee, aine tahmaa… mikään ei tunnu toimivan
Kyse voi olla pinnan ominaisuuksista, jotka eivät toimi yhteen valittujen tarvikkeiden kanssa. Tällöin kannattaa kokeilla ensin laikan vaihtoa, jolla saattaa olla suurikin vaikutus. Kannattaa kiinnittää huomiota myös näihin seikkoihin ratkaisua etsiessään:

• pinnan ja ympäristön lämpötila
• ilmankosteus ja kosteuden mahdollinen tiivistyminen pinnalle
• aineen annostelu
• koneen nopeusasetus
• koneen asento suhteessa pintaan
• laikalle annettava paine työstön aikana

Naarmut eivät poistukaan
Tässä ei mikään ole mennyt varsinaisesti pieleen, vaan kyse on joko liian miedosta kone/aine/laikka –kombinaatiosta tai toistokertojen puutteesta - tai epärealistisista odotuksista, jos kyseessä ovat selkeästi kynnellä tuntuvat, pohjamaaliin asti ulottuvat syvät naarmut.

Pintaan jää hologrammeja
Nämä pinnasta irti leijailevilta näyttävät kolmiulotteiset efektit ovat tuttuja monille tavanomaiseen vähän sinnepäin kiireessä tehtyyn "vaihtoautofiksiin" tutustuneille. Hologrammien syvyys ja siten myös poistettavuus vaihtelee, mutta viimeistelymenetelmää hienosäätämällä päästään yleensä haluttuun lopputulokseen.

10. Tiivistelmä – miten se nyt menikään?

Pikakertauksena kiillotuksen ”yleispikaohje”:

• suojateippaa maalaamattomat kumi- ja muovipinnat
• etsi sopivat aine/laikkayhdistelmät sekä naarmunpoistoon että viimeistelyyn kokeilemalla pienelle alueelle, ennen kuin alat työstää koko autoa
• aloita kokeilu aina miedoimmasta aine/laikkayhdistelmästä ja siirry tarpeen mukaan leikkaavampaan
• kun sopivat aine/laikkayhdistelmät ovat löytyneet, siirry varsinaiseen kiillotukseen ja aloita valitulla leikkaavimmalla yhdistelmällä
• tee max. 40 x 40 cm alue kerrallaan
• laita ainetta laikkaan muutama herneen kokoinen täplä, aluksi 5,5" laikkaan n. 6 ja jatkossa laikan hieman kyllästyessä vähemmän (mikrokuitu- ja villalaikat vaativat runsaamman aineannostelun)
• levitä aine minimikierroksilla alueelle ja nosta sen jälkeen kierroksia ja lisää painoa laikalle
• aja harjoitellessasi tasalaikalla, älä kanttaile
• aja aluetta toistensa kanssa hieman limittäin menevin liikeradoin ensin. oik.-vas. ja sitten alas-ylös
• jatka ajoa, kunnes aineesta on jäljellä vain läpikuultava kalvo
• lopuksi laske kierrokset taas minimiin, kevennä konetta ja aja alue vielä kertaalleen läpi
• pyyhi ensin mikrokuituliinalla ja sitten mikrokuituliinalla ja esim. Bilt Hamber Cleanser-fluidilla pinta puhtaaksi ja tarkista tulos
• jos pintaan jäi vielä syvempää naarmua, joka ei lähtenyt, toista käsittely samalla aine/laikka -setillä tai siirry leikkaavampaan
• jos jäljellä on vain hologrammitasoista jälkeä, siirry viimeistelyvaiheeseen
• muista varoa maalattuja muovipintoja, niissä maali vetää kurttuun erittäin helposti lämmön takia (muovi ei johda lämpöä pois kuten pelti)
• varo myös pokkauksia peltipinnoilla ja luukkujen reunoja
• huolehdi laikkojen puhtaudesta työn edetessä, harjaamalla ja tarvittaessa pesten (harjaus on suositeltavaa aina ennen aineen lisäämistä laikkaan)

Tarkempia ohjeita eri konetyypeillä, kiillotusaineilla ja laikoilla työskentelystä saat Autonhoitokaupasta henkilökohtaisena palveluna joko sähköpostitse info@autonhoitokauppa.fi tai puh. 044 585 4557.

© Autonhoitokauppa 2018